Nykypäivän yhteiskunta asettaa meille tunnollisille ja toimeliaille työmyyrille normit ja standardit, joiden täyttäminen uuvuttaa meistä surullisen monen. Odotukset ovat kovat niin työ-, koti- ja vapaa-ajan rintamalla ja tämän lisäksi näiden täyttäminen on tehty läpinäkyväksi sosiaalisen median kautta. Pitää olla tehokas töissä, pitää koti siistinä sekä pullantuoksuisena ja kaiken kukkuraksi ulkonäköä ei saa unohtaa. Tätä kombinaatiota tulisi jaksaa vielä päivittää muun maailman nähtäväksi – tai näin me ainakin itse luulemme.
Todellisuus on kuitenkin se, että kukaan ei sosiaalisen median tai muunkaan perusteella arvostele tai kritisoi toisten tekemiä uravalintoja, kodin siisteystasoa tai ulkonäköön liittyviä seikkoja. Olemme itse itsemme pahimpia arvostelijoita, sillä kenelläkään ole aikaa tai energiaa siihen, että arvostelisi muiden tilannetta. Näemme somessa muiden elämästä sen mitä luulemme itse tavoittelevamme ja kun oma todellisuus on toinen, iskee alemmuudentunne.
Sen sijaan, että vertaamme itseämme muihin ja uskomme haluavamme samaa, olisi hyvä aidosti pysähtyä miettimään millaisia asioita me elämältä todella haluamme. Olen itse ollut aina innokas oppimaan uutta ja itsensä kehittäminen on pitkään ollut yksi tärkeimmistä elämääni ohjaavista arvoista. Kauhuskenaarioni olisi tehdä vuodesta toiseen yhtä ja samaa työtä ilman mahdollisuutta kehittyä ja kehittää itseäni tai minua ympäröiviä prosesseja. En niinkään ole ikinä pitänyt urakehitystä minulle ykkösprioriteettina, vaan se on ollut enemmänkin sivutuote: jotain mitä olen saavuttanut kun olen kehittynyt työssäni ja sen myötä kasvanut suurempiin saappaisiin.
Meistä jokaisella on itsemme näköiset unelmat ja tavoitteet. Tärkeää on kuitenkin kriittisesti tarkastella omiaan, jotta tietää ovatko ne oikeasti omia vai enemmänkin muiden ihmisten mittapuun mukaan tai muita varten rakennettuja. On ok huomata, että johtajan roolin sijaan sydämesi sykkii työlle, joka sisältää vähemmän vastuuta ja enemmän vapautta. Se, että työ onkin sinulle toisarvoisempi asia todellisen intohimosi ollessa vapaa-ajan harrastuksen parissa. Kuka tietää, vaikka tuosta omaksi iloksi tehtävästä tekemisestä voisi joku päivä tulla sinun päätyösi!
Olen itse ollut aina tavoitteellinen ja tietyllä tavalla uraorientoitunut, mutta silti koen, että olen tehnyt työhön liittyviä valintoja ensisijaisesti itseäni ajatellen. Haluan menestyä, mutta en välttämättä niillä parametreillä, joilla muut menestystä mittaavat. Onnellisuus on oman asteikkoni tärkein elementti ja sitä seuraan kaikessa. Jos huomaan, että jokin tekeminen ei tue onnellisuuttani, mietin mitä voisin tehdä toisin. Kuinka voisin itse vaikuttaa asiaan.
Kun omat intohimot, onni ja jokapäiväinen ilo ohjaavat tekemistäsi, olet jo todella lähellä omaa unelmaasi. Muista tarkistella aika ajoin sitä kuinka onnelliseksi ja iloiseksi arkiset valintasi sekä rutiinit sinut tekevät. Jos kaipaat muutosta, sinä itse olet se aikaansaava voima. Sinussa piilee se energia, joka onnellisuuteesi tavoitteluun tarvitaan!