Kokeilin ensimmäisen kerran alkoholia teini-iässä ja siitä alkoi oma matkani tämän nautintoaineen parissa. Vuosien varrella olen ollut luonnollisista syistä pidempiä aikoja juomatta, kuten raskaus- ja imetysajat, mutta silti tuo kuninkaiden juoma löysi aina tiensä minun elämääni. Suhteeni alkoholiin oli yhdellä sanalla sanottuna kimurantti: meillä oli hauskaa yhdessä, mutta loppua kohden vaakakuppi alkoi kallistua enemmän negatiivisten fiilisten puolelle.
Kypsyttelin ajatusta alkoholittomuudesta liki kaksi vuotta ja tuona aikana minulle vahvistui tunne siitä, että ehkä olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää alkoholinkäyttö kokonaan. Loppuvuodesta 2020 tein lopullisen päätöksen, josta olen päivä päivältä vain varmempi ja ylpeämpi.
Suurimpina syinä soberismilleni ovat seuraavat seikat:
- Haluan näyttää omille lapsilleni esimerkkiä, että aikuisen ei tarvitse nyky-yhteiskunnassa juoda lainkaan
- En halua viettää enää yhtäkään päivää elämästäni krapulassa
- Haluan olla mahdollisimman elinvoimainen ja terve versio itsestäni
Se, että joku ei juo, saa ihmisissä usein aikaan varsin mielenkiintoisen reaktion ja juomattomuuden valintaa pääsee perustelemaan myös muille: jos en ole raskaana tai minulla ei ole lääkekuuri päällä niin miksi en juo? Haluan omalta osaltani tehdä asiasta mahdollisimman helposti lähestyttävän ja kannustaa muitakin ajattelemaan alkoholittomuutta positiivisen kautta.
Alkoholiin ja ja sen käyttöön liitetään yleensä ongelmatarra, joka liki poikkeuksetta liimataan juojan otsaan. Ajatellaan, että ”vika” on juojassa, ei juomassa. Totuus on kuitenkin se, että kukaan alkoholiongeman kanssa painiva ei ole onneton ja heikko ihmisriepu, vaan ongelman aiheuttaa itse juoma. Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava nautintoaine siinä missä tupakka ja huumeet, mutta näistä edellämainituista poiketen yhteiskunta ei ainakaan vielä ole sen käyttöä vastaavalla tavalla kyseenalaistanut – päinvastoin.
Kun seuraavan kerran katsot lempisarjaasi tai selailet kuvia IG:ssä, kuinka monessa yhteydessä alkoholi on tehty luonnolliseksi osaksi kokonaisuutta? Kippistelemme uudelle asunnolle, valmistumiselle ja loman aloitukselle. Juomme suruun, tylsyyteen, yksinäisyyteen, iloon, you name it. Tässä ei ajatuksen tasolla ole mitään väärää, mutta alkoholinkäytön arkipäiväistäminen luo etenkin kasvaville nuorille mielikuvan ”normaalista” ja, että alkoholia kuuluu aikuisena nauttia. Tiedostamaton mielemme rakentaa ajatusmallin, jonka mukaan alkoholinkäyttö on normi ja siitä kieltäytyminen taas ei. On oltava hyvä syy jos ei juo. Tämä vaikuttaa omalta osaltaan siihen miksi seurassa harva kieltäytyy lasista, koska sen vastaanottaminen on paljon helpompaa kuin siitä kieltäytyminen. Hassua, mutta totta.
En ole käännyttämässä ketään, enkä sen enempää aio saarnata alkoholinkäytön negatiivisista puolista. Haluan ennemminkin olla tukena sekä inspiraationa ihmisille, jotka ovat mahdollisesti miettineet omaa suhdettaan juomiseen. Jos joku minusta innostuneena päättää tehdä saman päätöksen, minun työni on tehty.
Kannustan kaikkia avoimeen keskusteluun, jonka ei ole tarkoitus tuomita ketään. Avoin ja utelias mieli antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivä yhteiskunta uudella tavalla ja sen kautta myös moni pinttynyt uskomus saattaa päästä aivan uudenlaiseen valoon. Annetaan ajattelumalleillemme mahdollisuus koodautua uudelleen – siitä tuskin on kenellekään meistä haittaa!
Mikäli uteliaisuutesi asian suhteen heräsi, suosittelen lämpimästi itse kuuntelemaani äänikirjaa aiheesta: Selvinpäin – löydä riippumattomuuden onni (Annie Grace). Löydät sen ainakin Storytell -sovelluksesta. 💜